Hyvää puuta

IMG_3627

IMG_3601

IMG_3583

IMG_3574

Tiedättehän ne aamut, kun avaatte radion ja siellä soiva kappale jää pyörimään päähänne tunneiksi, jopa päiviksi. Tänä aamuna heräsin siihen, että päässäni soi Hyvää puuta-kappale, eikä siihen tarvittu radiota. Lienenkö unissani mökkeillyt Loirin kanssa Inarissa.

Puista asuuni, päälläni olevan hameen toivoin joululahjaksi jokunen vuosi sitten. Pidin siitä kovasti ja olen yhdistellytkin sitä lähes kaiken kanssa. Kuitenkin moni muukin hankki hameen minun jälkeeni ja sen käyttö on jäänyt viime aikoina vähälle. Nyt mietin hankkivani hameen pitempänä, en vain osaa päättää väriä.

Nämä ovat näitä päiviä ja elämän suuria kysymyksiä.

Hyvää maanantaita.

Laura

anorakki Nike – aurinkolasit Gucci – hame Graveniid – kengät Dinsko

Hyvää puuta

Mä synnyin siellä

42

41

43

Missä tytöt ei soita kitaraa.

Missä pojat ei käytä kauluspaitaa.

Missä monet asuvat edelleen lapsuudenkodeissaan.

Missä koulu sulki ovensa, ennen kuin kerkesin sisään.

Missä opitaan ajamaan kelkalla, ennen kuin osataan luistella.

Missä takapiha toimii leikkipuistona.

Missä kaikki tunsivat toisensa.

Missä kylästeltiin soittamatta.

Missä oli aina aikaa pysähtyä vaihtamaan pari sanaa.

Missä kirjeiden saapuminen kestää pari päivää pitempään.

Missä kauaa ei ole ollut katuvaloja.

Missä asfaltti on pahoin vaurioitunut.

Missä kesäisin on sääskien valtakunta.

Missä lähikaupan jäätelöaltaasta sai Spar-tuutteja.

Missä perjantai iltaisin heitetään verkot järveen.

Missä talvisin ei lumityöt lopu,

mä synnyin siellä.

 

Laura

 

 

 

 

 

Mä synnyin siellä

7 yötä

IMG_2935

IMG_2932

IMG_2939

Auringon lisäksi piilossa lymyilee myös joulufiilis. En osaa edes esittää joululahjatoiveita, ensimmäistä kertaa ikinä. Sen sijaan voisin lähteä shoppailemaan New Yorkiin.

Olen sentään saanut hommattua lähes kaikki joululahjat muille.

Ensi vuonna lupaan hankkia edes joulukuusen.

Laura

 

7 yötä

Koti

IMG_2834IMG_2845IMG_2849

”Mun koti ei oo täällä!” huusi Chisu kaiuttimista samalla, kun pakkailin tavaroitani laatikoihin Tampereen kämpässäni. Olin huojentunut ja vapaa. Laittaessani oven kiinni viimeistä kertaa minusta tuli koditon, tavallaan. Olin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ilman ikiomaa paikkaa, kotia, jossa pystyin olla miten halusin.

Nykyään koti ei merkitse minulle neliöitä, missä pestä pyykit ja nukkua omassa sängyssä. Koti on tunne, joka kulkee minun mukanani missä ikinä olenkaan menossa. Pystyn sopeutua eri paikkoihin nopeaa, enkä pode enää koti-ikävää. Lähes kaikkialla on mukavaa ja kodikasta olla.

Kaikesta tästä huolimatta haaveilen edelleen omasta linnasta Skotlannissa ja suurin osa uudesta tulevasta kodistani/talostani on jo valmiina paperilla. Missä se sitten tuleekaan olemaan, siinä on vielä iso kysymys vailla vastausta.

Laura

Koti