Luopumisen tuska

L&UMun prinsessa Ulda olisi täyttänyt tänään kymmenen vuotta.

Jokainen meistä joutuu elämässään luopumaan jostakin jossain vaiheessa. Toisille se voi olla polkupyörä, toisille äiti. Jokainen meistä kokee asiat eri tavalla. Minä olen lyhyessä elämässäni joutunut jo luopumaan kädellisestä läheisiä ihmisiä ja esimerkiksi Tampereen omasta kodista. Vasta, kun menetin koirani, parhaan ystäväni tajusin mitä oikea luopumisen tuska onkaan.

Tuskan keskellä sinun täytyy tottua elämään uudessa tilanteessa ja  jatkaa matkaasi kaikesta huolimatta. Kukaan tuskin haluaa sinun pysähtyvän paikoilleen.

Vasta nyt olen tajunnut, että kaikki mitä meillä täällä on, on vain oikeasti lainaa. Mikään ei ole pysyvää ja kestävää, kaikki loppuu aikanaan. Laina-ajat umpeutuvat ja kaiken täytyy palauttaa takaisin. Siksi vaalinkin vielä tiukemmin kaikkea mikä on minulle rakasta ja tärkeää. Keskitän energiani, enkä tuhlaa sitä turhuuksiin. Nautin ajasta minkä olen saanut ja käytän sen täysillä, etten myöhemmin tarvitse katua ja jossitella mennyttä.

Kaiken luopumisen ja tuskan keskellä meille jää muistot, niitä ei voi kukaan meiltä viedä ja ne kulkevat mukanamme loppuun asti. Vaikka kaikki eivät voikkaan kulkea samaa matkaa loppuun asti, niin silti he voivat olla mukana meidän sydämissä tien päähän.

Valtava ikävä.

Kunnes taas tavataan.

Laura

Luopumisen tuska

Yksinäisen keijun tarina 2

Tuntuu, että nykyaikana kaikilta odotetaan jotain samaa. Kaikkien pitäisi kulkea samaa polkua, eikä poiketa siltä.

Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista valettuja? Miksi erilaisuus on outoa? Eivätkö kaikki voi olla omalla tavallaan tavallisia? Minusta jokainen ihminen on aivan tavallinen kulkija.

kaltio5

kaltio6

kaltio7Photos: Launo

Toisia on helppo arvostella ja huomautella asioista sivulauseissa. Ketä nämä arvostelijat ovat? Ei ole mitään väliä, mitä muut sinusta ajattelevat. Vain sillä on väliä, mitä sinä itse ajattelet itsestäsi. Vain sinun tulee tietää kuka sinä olet. Luulen, että ne jotka ovat aina ensimmäisenä avaamassa suutaan ovat niitä, jotka eivät itse tunne itseään ja hakevat varmuutta toisten piikittelemisellä.

Varsinkin näin pienessä paikassa kuulee usein kommentteja ulkonäöstä tai pukeutumisesta, sekä muista varsin normaaleista asioista. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet elämää oman kotinsa ulkopuolelta ja näiden ihmisten maailmankuva on usein hyvin mustavalkoista.

Mutta entäs sitten, jokainen eläköön elämänsä miten haluaa. Minäkin elän, minun elämääni.

Laura

Yksinäisen keijun tarina 2

Yksinäisen keijun tarina

Lapsena todellisuuteni oli jotain aivan muuta, kuin tavallinen elämä maan päällä. Elämääni kuuluivat keijut, menninkäiset ja kaikenlaiset pörriäiset. Kirjoja ei pahemmin tarvittu, kun iltaisin tarinoin veljilleni tosi tarinoita silloisista ystävistäni. Elefantitkin olivat vaaleanpunaisia. Vasta viime vuosina olen tajunnut, ettei elämä lapsena ollutkaan niin taianomaista. Suuri osa muistoistani on unia tai oman maailmani tapahtumia. Tai ehkä muut eivät vain kykene näkemään samoja asioita, kuin minä.

kaltio3

kaltio4Photos: Launo

Yksinäisen keijun tarina