Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää

Avasin koulukirjat ja sieltä se taas hyppäsi silmilleni, elämän tarkoitus. Mitä se tarkoittaakaan ja kuinka monella tavalla sen voi määrittää. Onko elämän tarkoitus onnellisuus, että on ja elää elämänsä onnellisena? Kuinka moni meistä itseasiassa on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen joka päivä. Kuinka moni meistä elää elämäänsä muiden kautta ja unohtaa oman hyvinvointinsa ja omat tarpeensa. Kuinka moni keskittää elämänsä muiden elämästä huolehtimiseen ja kiinnostusta omaan hyvinvoitiin ei ole ollut moneen vuoteen. Mikä on näiden ihmisten elämän tarkoitus.

kk

kk2

kk3

Varsinkin nuorempana halusin, että minut muistetaan, kun en täällä enää ole. Että jään elämään tekojeni ja elämänasenteeni kautta. Että minua muitellaan ja jutuilleni nauretaan vielä vuosien päästä siitä, kun olen poistunut täältä. En siksi, että pelkäisin kuolemaa, sillä olen suunnitellut omat hautajaiseni jo toisella luokalla. Ne jotka ovat uskaltaneet elää ja toteuttaa itseään vain jäävät henkiin. Heillä on ollut elämässään tarkoitus ja päämäärä mitä kohden kulkea.

(Tarinoilla ja muistamisella en tarkoita perätöntä juoruilua. Toki juoruilijoiden ansiosta tunnen itseni välillä paikalliseksi Kim Kardashianiksi, kiitos heille siitä.)

Kaikki kuolee, mutta vain toisten muisto jää elään.

Laura

Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää

7 x

7x1

7x2

7x3

1. Itkin viimeksi, kun piti lähteä Los Angelesista kotiin. Olisin halunnut jäädä. Kaikki on tuntunut niin kovin vaatimattomalta sieltä paluun jälkeen.

2. Vaikka Beverly Hills, 90210 olikin maailman kovin ala-asteella, Gossip girl on vielä sitäkin maailmaa kovempi. En pysty laskemaan, kuinka monesti olenkaan katsonut kaudet läpi ja olen taas aloittanut uudelleen. Ai miksi, It´s all about that Bass, Chuck Bass.

3. Loukkasin vasemman käteni ja se on ollut lähes tunnoton jo jonkin aikaa. Sen seurauksena en ole pystynyt treenaamaan niin kuin ennen ja työllä hankitut kilot (lihakset) alkavat kadota. Menetän mielenterveyteni.

4. Kun lähden etelään nautin suunnattomasti kaupungilla hengailusta. Ihan vain sen takia, että jokainen ihminen ei tuijota minua ja voin olla oma itseni ihan rauhassa. Kotona kun lähden lenkille päät kääntyvät 360 astetta.

5. Olen ollut blondi jo viisi vuotta. Mustat pitkät hiukset vaihtuivat lyhyisiin vaaleisiin ja mustavalkoisuus vaaleanpunaiseen. Tilanne alkaa olla taas jokseenkin löytänyt balanssin, sillä omistan taas mustia vaatteita, eikä minulla ahdista käyttää niitä.

6. Minusta yksi selvä aikuistumisen (vanhenemisen) merkki on, kun alat itse pakastaa marjasi talven varalle. Vaikka täytyy minun myöntää, että kyllä ne äidin pakastimesta saadut marjat maistuvat edelleen parhaimmilta.

7. Vaikka kuinka tuijottamalla tuijotan, ovat minun tyttöni (koirani) koko universumin kauneimpia. Miten jotain noin söpöä ja pehmeää voi edes olla olemassa. Olen niin ylpeä.

7 x

Mitä kuuluu

Viikko sitten huidoin ulkona sääskissä ja päätin, että nyt riittää. Tilasin lentoliput Helsinkiin. Kirjoitin viestejä kavereilleni sormet sauhuten ja kerroin olevani oikeasti tulossa. Lopulta kaikki sujui, kuin elokuvissa ja olin jo pakkaamassa laukkuani. Tai lähinnä kosmetiikkavarastoani, jätin nimittäin riittävästi tilaa ostoksille.

Ostokset olivat kuitenkin taas kiven alla. Olen ehkä hieman outo, sillä en meinaa löytää vaatteita, mitä voisin ostaa. Tietenkin täydensin kosmetiikkavarastoani ja lopun laukusta täytin ihanan pehmeällä villaviltillä. Syksyn tullen voin kietoutua siihen pimeää piiloon.

mk

mk2

mk3

Helsingissä ja Tampereella seikkaillessa en kaivanut kertaakaan kameraa laukustani. Aika meni, kuin siivillä ja suurin osa kavereistani jäi taas näkemättä.

Takaisin tullessa lennettiin Ivalon kautta. Koneeseen oli jäänyt yksi ylimääräinen matkustaja, joka ei poistunut koneesta, vaikka kuinka kuulutettiin, että perillä ollaan. Lopulta lentoemännät kävivät matkustajat läpi nimilistan kanssa ja koneen perältä löydettiin nainen, joka vaikutti olevansa aivan väärässä paikassa. Hän katseli ulos ikkunoista käytävää pitkin kävellessään ja ilmeestä näki, että en minä nyt tänne lippuja tilannut. Mietin itsekkin kyllä samaa.

Nyt olen taas kotona ja huidon niitä sääskiä. Mäkäräisiä unohtamatta.

Laura

Mitä kuuluu

Äärirajoille

Kevät ja varsinkin toukokuu oli niin rytinää, että havahduin eilen siihen, miten lopussa olenkaan. Töiden, koulun ja avoimessa opiskelun lisäksi olen sanonut joo varmaankin kaikkeen, mitä minulta on kysytty. Olen vienyt itseni äärirajoille.

Toki on hyvä kokeilla rajojaan, eikä aina mennä helpoimman kautta. Mutta täytyy myös oppia tunnistamaan rajansa, ja osata pysähtyä ennen kuin ne tulevat vastaan.

Minä nostan nyt kädet ilmaan.

äärirajoilleäärirajoille2Photos: Launo

Seuraavat kaksi kuukautta teen vain asioita, mistä pidän, ja mitkä tuntuvat mukavilta. Hyvää ruokaa, treenaamista, musiikkia, kavereita ja hengailua, pari pehmistä. Näistä lähdetään.

Laura

Äärirajoille

Ohituskaistalla

Joka kevät tapahtuu sama. En voi mitenkään pysähtyä, paikallaan oleminen alkaa ahdistaa. Koko ajan täytyisi olla menossa, menossa jonnekkin. Kotona ollessa kävelen huoneesta huoneeseen, jollen keksi muuta tekemistä. Pakkaan laukkuja ja, käyn ne välillä kotona purkamassa, jotta voin taas pakata ne uudelleen.

IMG_0822

IMG_0804

Haluaisin vain ajaa ohituskaistalla, mennä täysillä. Mutta eihän ikinä saisi olla niin kiire, ettei ehdi nähdä maisemia. Asioista pitäisi pystyä nauttia. Jos menee liian vauhdilla, jää useimmiten ne pienet hetket kokematta. Tai ainakaan niitä ei muista, kun muistikortti on aivan täynnä.

Kun toukokuu on ohi, alkaa minun muistikortin tyhjennys. Voi kesäkuu, voi kesäloma, tulkaa jo!

Laura

Ohituskaistalla