Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää

Avasin koulukirjat ja sieltä se taas hyppäsi silmilleni, elämän tarkoitus. Mitä se tarkoittaakaan ja kuinka monella tavalla sen voi määrittää. Onko elämän tarkoitus onnellisuus, että on ja elää elämänsä onnellisena? Kuinka moni meistä itseasiassa on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen joka päivä. Kuinka moni meistä elää elämäänsä muiden kautta ja unohtaa oman hyvinvointinsa ja omat tarpeensa. Kuinka moni keskittää elämänsä muiden elämästä huolehtimiseen ja kiinnostusta omaan hyvinvoitiin ei ole ollut moneen vuoteen. Mikä on näiden ihmisten elämän tarkoitus.

kk

kk2

kk3

Varsinkin nuorempana halusin, että minut muistetaan, kun en täällä enää ole. Että jään elämään tekojeni ja elämänasenteeni kautta. Että minua muitellaan ja jutuilleni nauretaan vielä vuosien päästä siitä, kun olen poistunut täältä. En siksi, että pelkäisin kuolemaa, sillä olen suunnitellut omat hautajaiseni jo toisella luokalla. Ne jotka ovat uskaltaneet elää ja toteuttaa itseään vain jäävät henkiin. Heillä on ollut elämässään tarkoitus ja päämäärä mitä kohden kulkea.

(Tarinoilla ja muistamisella en tarkoita perätöntä juoruilua. Toki juoruilijoiden ansiosta tunnen itseni välillä paikalliseksi Kim Kardashianiksi, kiitos heille siitä.)

Kaikki kuolee, mutta vain toisten muisto jää elään.

Laura

Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää

7 x

7x1

7x2

7x3

1. Itkin viimeksi, kun piti lähteä Los Angelesista kotiin. Olisin halunnut jäädä. Kaikki on tuntunut niin kovin vaatimattomalta sieltä paluun jälkeen.

2. Vaikka Beverly Hills, 90210 olikin maailman kovin ala-asteella, Gossip girl on vielä sitäkin maailmaa kovempi. En pysty laskemaan, kuinka monesti olenkaan katsonut kaudet läpi ja olen taas aloittanut uudelleen. Ai miksi, It´s all about that Bass, Chuck Bass.

3. Loukkasin vasemman käteni ja se on ollut lähes tunnoton jo jonkin aikaa. Sen seurauksena en ole pystynyt treenaamaan niin kuin ennen ja työllä hankitut kilot (lihakset) alkavat kadota. Menetän mielenterveyteni.

4. Kun lähden etelään nautin suunnattomasti kaupungilla hengailusta. Ihan vain sen takia, että jokainen ihminen ei tuijota minua ja voin olla oma itseni ihan rauhassa. Kotona kun lähden lenkille päät kääntyvät 360 astetta.

5. Olen ollut blondi jo viisi vuotta. Mustat pitkät hiukset vaihtuivat lyhyisiin vaaleisiin ja mustavalkoisuus vaaleanpunaiseen. Tilanne alkaa olla taas jokseenkin löytänyt balanssin, sillä omistan taas mustia vaatteita, eikä minulla ahdista käyttää niitä.

6. Minusta yksi selvä aikuistumisen (vanhenemisen) merkki on, kun alat itse pakastaa marjasi talven varalle. Vaikka täytyy minun myöntää, että kyllä ne äidin pakastimesta saadut marjat maistuvat edelleen parhaimmilta.

7. Vaikka kuinka tuijottamalla tuijotan, ovat minun tyttöni (koirani) koko universumin kauneimpia. Miten jotain noin söpöä ja pehmeää voi edes olla olemassa. Olen niin ylpeä.

7 x

Sadekuuroja

Tänä kesänä sään ennustaminen olisi voinut tapahtua samalla tavalla, kuin meiltä lähtevän tien. Tiellä on kyltti, joka ilmoittaa päällystevaurioita olevan seuraavat 25 kilometriä. Toukokuun lopussa olisi voinut ilmoittaa sadekuuroista seuraaviksi kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi.

sadekuuroja

Jos olisin ollut fiksu tai osaisin ennustaa, olisin tilannut erilaisia sateenvarjoja hellemekkojen tilalle.

Mutta hei, ainakin nurmikko kasvaa ja vihertää. Mattoja ei tarvitse tuulettaa niin usein, koska ne vain kastuvat ulkona. Välillä sataa niin lujaa, etteivät edes sääsket pysty lentää. Autokin peseytyy itsestään, eikä kukkiakaan tarvitse kastella.

Ensi kesänä sitten.

Laura

Sadekuuroja

Mitä kuuluu

Viikko sitten huidoin ulkona sääskissä ja päätin, että nyt riittää. Tilasin lentoliput Helsinkiin. Kirjoitin viestejä kavereilleni sormet sauhuten ja kerroin olevani oikeasti tulossa. Lopulta kaikki sujui, kuin elokuvissa ja olin jo pakkaamassa laukkuani. Tai lähinnä kosmetiikkavarastoani, jätin nimittäin riittävästi tilaa ostoksille.

Ostokset olivat kuitenkin taas kiven alla. Olen ehkä hieman outo, sillä en meinaa löytää vaatteita, mitä voisin ostaa. Tietenkin täydensin kosmetiikkavarastoani ja lopun laukusta täytin ihanan pehmeällä villaviltillä. Syksyn tullen voin kietoutua siihen pimeää piiloon.

mk

mk2

mk3

Helsingissä ja Tampereella seikkaillessa en kaivanut kertaakaan kameraa laukustani. Aika meni, kuin siivillä ja suurin osa kavereistani jäi taas näkemättä.

Takaisin tullessa lennettiin Ivalon kautta. Koneeseen oli jäänyt yksi ylimääräinen matkustaja, joka ei poistunut koneesta, vaikka kuinka kuulutettiin, että perillä ollaan. Lopulta lentoemännät kävivät matkustajat läpi nimilistan kanssa ja koneen perältä löydettiin nainen, joka vaikutti olevansa aivan väärässä paikassa. Hän katseli ulos ikkunoista käytävää pitkin kävellessään ja ilmeestä näki, että en minä nyt tänne lippuja tilannut. Mietin itsekkin kyllä samaa.

Nyt olen taas kotona ja huidon niitä sääskiä. Mäkäräisiä unohtamatta.

Laura

Mitä kuuluu

X X X

Ulkona riittää valoa kuvaamiseen lähes kellon ympäri, mutta ikävä kyllä siellä on myös paljon pieniä, pörrääviä, pistäviä ja purevia kavereita. On aika haasteellista olla sekunttiakaan paikallaan. Saatikka pukeutua johonkin muuhun, kuin anorakkiin, pitkiin housuihin, kumppareihin ja hanskoihin. Ehkä täytyy kuvata teille todellinen tilannekuva, missä heilun sääskimyrkkypurkit käsissä raivon vallassa.

XXX

Toki voisi hommata tuulikoneen, tai asentaa kunnon karkoittimet. Tai sitten vain vaeltaa etelään. Valintoja.

Laura

 

X X X