Vuosien varrella olen saanut useammin, kuin kerran vastata kysymykseen mikä täällä on parempaa/huonompaa, kuin etelässä. Tai mitä kaipaan kaupunkielämästä. Siispä keräsin teille tähän ajatuksiani, joihon olen parin viikon kuluessa törmännyt.
Pari viikkoa sitten ajellessani autolla ja auringon valaissessa valkoisen maailman mietin, että tämän takia täällä asutaan.
Pari päivää myöhemin heräsin viestiin, jossa kerrottiin fysioterapeuttini katkaisseen kätensä. Mietin, että miksi asunkaan paikassa, jossa ei ole hyviä ja laajoja terveydenhuoltopalveluita. Jos joku loukkaa itsensä, matka pitenee helposti parisataa kilometriä seuraavan yhtä pätevän ammattilaisen luo.
Kaupassa oli kerrankin oikeasti vielä syötäviä avokadoja ja mietin, että ei kai tämä niin paha olekkaan ja ostin lisäksi samaa salaattia, kuin aina ennenkin, sekä tomaattia ja kurkkua. Ei ollut valinnanvaikeutta.
Viikkoa myöhemmin olin käymässä Rovaniemellä ja sekosin Prisman salaattivalikoimasta. Olin ehtinyt unohtaa miten paljon vaihtoehtoja onkaan ja ostin valtavan kassillisen kasviksia. Mietin, miten ihanaa olisi syödä näin monipuolisesti joka viikko.
Olin ehtinyt päivittää jo Facebookiini, että pystyn laskea kahden käden sormilla monena päivänä sähköt eivät olleet olleet pois tai vilkkuneet, sitten istuin saunassa naamio naamallani ja sähköt menivät, mietin, että ei voi olla tosi… Ei siis mitään liioittelua.
Jos kasvovetesi uhkaa loppua, et voi vain marssia Kicksiin ja ostaa uutta. Sinun on osattava ennakoida ja ostaa tarvitsemiasi asioita varastoon. Minulla kuitenkin kävi tällä kertaa tuuri, sillä sain tilattua omani Sokokselta, eikä mukaan tarttunut muuta, kuin postikulut. Mietin, että miten paljon heräteostoksia tuleekaan vältettyä, kun et nappaa kassan vierestä uutta kynsilakkasävyä, joka sinulla kuitenkin on jo kotona.
Äsken kävellessäni peilin ohi huomasin, miten hiukseni kaipaavatkaan kampaajaa. Mietin, että siirrynkin tästä varaamaan lentolippuja Helsinkiin.
Laura