Avasin koulukirjat ja sieltä se taas hyppäsi silmilleni, elämän tarkoitus. Mitä se tarkoittaakaan ja kuinka monella tavalla sen voi määrittää. Onko elämän tarkoitus onnellisuus, että on ja elää elämänsä onnellisena? Kuinka moni meistä itseasiassa on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen joka päivä. Kuinka moni meistä elää elämäänsä muiden kautta ja unohtaa oman hyvinvointinsa ja omat tarpeensa. Kuinka moni keskittää elämänsä muiden elämästä huolehtimiseen ja kiinnostusta omaan hyvinvoitiin ei ole ollut moneen vuoteen. Mikä on näiden ihmisten elämän tarkoitus.

Varsinkin nuorempana halusin, että minut muistetaan, kun en täällä enää ole. Että jään elämään tekojeni ja elämänasenteeni kautta. Että minua muitellaan ja jutuilleni nauretaan vielä vuosien päästä siitä, kun olen poistunut täältä. En siksi, että pelkäisin kuolemaa, sillä olen suunnitellut omat hautajaiseni jo toisella luokalla. Ne jotka ovat uskaltaneet elää ja toteuttaa itseään vain jäävät henkiin. Heillä on ollut elämässään tarkoitus ja päämäärä mitä kohden kulkea.

(Tarinoilla ja muistamisella en tarkoita perätöntä juoruilua. Toki juoruilijoiden ansiosta tunnen itseni välillä paikalliseksi Kim Kardashianiksi, kiitos heille siitä.)

Kaikki kuolee, mutta vain toisten muisto jää elään.

Laura