Nuorempana kapinavaiheen ollessa kovimmillaan inhosin turisteja, enkä ymmärtänyt miksi ne tänne tunkevat. Karavaanarit jättivät tienhaaroihin ja parkkipaikoille roskapusseja, parkkeerasivat minne halusivat ja matelivat tientukkona kuvaamassa jokaista poroa, minkä näkivät.

Olimme käymässä hillassa ja sankot täyttyivät ja sadekin oli jo mukavasti kastellut. Päätettiin seuraavana päivänä tulla takaisin hakemaan loput hillat. Se tunne, kun saavut aamulla aikaisin eiliseen hillapaikkaasi ja turistit ovat vallanneet sen. Kyllähän siinä teini Laura nosti päätään. Kyllä minä jälleen aloin miettiä mitä ne tänne tunkevat ja naama happamana lähdin etsimään uutta hillapaikkaa.

Vai onko tässä vain kyse hillakuumesta?

Laura