Tampere on minulle, kuin vanha poikaystävä, josta olen päässyt yli jo aikoja sitten. Siellä ei enää ole mitään must-juttuja (paitsi eläinlääkäri) ja se ei herätä mitään tunteita minussa. Kaupunki kaupunkien joukossa. Minulla on elämässä tarkoitus mennä koko ajan eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. En halua takertua vanhoihin, koska vanhat asiathan ovat jo kerran elettyjä ja koettuja. Monet kysyvät, onko minulla ikävä Tamperetta, tai muuttaisinko sinne takaisin. Miksi muuttaisin takaisin paikkaan, jossa olen jo asunut, jos voin muuttaa johonkin aivan uuteen paikkaan.

On ristiriitaista olla totaalisen kyllästynyt paikkaan, jossa lähes suurin osa ystävistäni asuu. Viimeiset reissut Tampereelle ovat olleet vain eläinlääkärikäyntejä koirieni kanssa. En ole ehtynyt juuri nähdä kavereitani tai tehdä mitään muutakaan. Täytyy alkaa suunnitella seuraavaa reissua ja olla miettimättä koko Tamperetta, keskittyä vain kavereihini (ettäs tiedätte).

Mutta olihan siellä jo vihreää, ihan kesä. Ja ruokakauppojen tarjonta ylitti tajunnan, syön ainakin viikon aivan luksusruokaa.

Laura