Joka kevät tapahtuu sama. En voi mitenkään pysähtyä, paikallaan oleminen alkaa ahdistaa. Koko ajan täytyisi olla menossa, menossa jonnekkin. Kotona ollessa kävelen huoneesta huoneeseen, jollen keksi muuta tekemistä. Pakkaan laukkuja ja, käyn ne välillä kotona purkamassa, jotta voin taas pakata ne uudelleen.

Haluaisin vain ajaa ohituskaistalla, mennä täysillä. Mutta eihän ikinä saisi olla niin kiire, ettei ehdi nähdä maisemia. Asioista pitäisi pystyä nauttia. Jos menee liian vauhdilla, jää useimmiten ne pienet hetket kokematta. Tai ainakaan niitä ei muista, kun muistikortti on aivan täynnä.

Kun toukokuu on ohi, alkaa minun muistikortin tyhjennys. Voi kesäkuu, voi kesäloma, tulkaa jo!

Laura