Pian on kulunut neljä vuotta siitä, kun jätin opintovapaahakemuksen. Neljä vuotta. Tosin opintovapaa päättyi siihen, kun irtisanouduin ja Pyynikin portaat vaihtui tuntureihin. Olin miettinyt kotiin palaamista vuosia, mutta askel tuntui niin kovin isolta. Mietin miten käy ystävyyssuhteiden, unohtavatko kaikki ystäväni minut, jos olen niin kovin kaukana.

Näin neljä vuotta myöhemmin tunnen suunnatonta riemua, kun tajuan, etten ole menettänyt yhtään ainutta ystävääni. Edelleen he kaikki kuuluvat elämääni, jotkut jopa voimakkaammin, kuin ennen. He kaikki pysyvät kyydissäni, ja vaikka välillä matkasta tippuvatkin, noukin heidät uudestaan kyytiin aina tulomatkalla.

Photos: Launo

Kaikille ei ehkä ole ollut niin helppoa ymmärtää sitä toista puolta Laurasta. Sitä puolta, joka otti taas valtaroolin, kun muutin takaisin. Mutta hei, olen kovin onnellinen ja vapaa juuri täällä ja juuri nyt.

Vaikka nyt onkin niin kovin tuulista, ja vaikkei koko aika ehditä pitää yhtä, pidetään silti toisistamme kiinni.

Ystävilleni.

Laura